14.8 TJ 1
Aamupäivästä tien päälle ja kolmisen sataa kilsaa taivallusta. Mielenkiinnosta ajelin Kerimäki-Savonranta-Outokumpu tietä kun googlen kartta tarjosi sellaistakin vaihtoehtoa joten jouti katselemaan uusia maisemia. Mökin avainmen haku olikin T1 ja T2 vaihtoalueen vieressä joten pääsin ihailemaan tätäkin valmiiksi. Sitten kamat mökkiin ja eikun rekisteröitymään kilpailukansliassa.
Mökin sohvalla maaten ikkunastakin oli hyvä näköala tarjolla.
Ensimmäinen kisainfo olis ollut kuudelta mutta menin katsomaan samaan aikaan olleen lasten triathlonin, siellä sitä oli vipinää ja vilskettä reilusti tarjolla :) Sitten toiseen infoon puol yhdeksältä kuuntelemaan ja pikkusen pastaakin maistelin samalla mutta jotenkin oli aika täys olo valmiiksikin.
Lasten kisasta pari videoa, samoin täysmatkan ja ½ matkan lähdöt
TJ0!
Suht koht hyvin nukutun yön jälkeen (ainakin 6 tuntia) heräsin ennen kellonsoittoa ja menin katsomaan täysmatkan lähtöä aamukasilta. Mökistä rantaan ei ollutkaan ku pari sataa metriä, hyvin osu majoitus kohdalleen.
Lähdön jälkeen vaihtokamakassit selkään ja pyöräilin vaihtoalueelle. Hyvä tuuri osui numeroiden suhteen kun vaihtoalueen pohja oli aika karkeaa mursketta, siinä ei tarvinnu pyörää taluttaa.
Ensimmäiset täyden matkan uimaritkin olivat jo rantautuneet mutta suurin osa vielä matkalla. Joku taivaltaja huomasi laittaneensa kengät väärinperin polkimiin lankulle tullessa, pientä hienosäätöä siis muillakin vaihtojen suhteen...
Sitten haahuilin takas mökkiin, välillä kiertelin expo aluetta ja ajan tappamisen jälkeen olikin ½ matkalaisten lähtö edessä. Tuuli oli yltynyt ja Syvärin avointa selkää oli 9 kilsaa pohjoiseen. Lähtö oli 2 osainen, miehet ensin ja naiset 5 minuuttia myöhemmin kun lähtiöitä oli 400. Jännitys oli kivasti kasvanut koko aamun ja olikin sitten aika lähteä vetää makkarankuorta päälle
Tosi hieno numerointi :)
Sitten takas rantaan. Kiitokset jollekin kanssakilpailijan paremmalle puolisolle joka vetäs vetoketjun kiinni. Lähtösillan eteläpuolella oli tyyntä käydä uiskentelemassa joten samantien veteen ettei paniikkia iskis tällä kertaa. Vesi onneksi tuntui ihan ok elementille tänään, jotain positiivistä tällä kertaa!
Aika mateli ja mateli eikä puoli päivää meinannut koittaa millään... Vaan siirtyminen toiselle puolen meinaskin pistää mahan sekasin. Heti sillalla oli kunnon ristiaallokkoa, näin kovassa kelissä ei ollut tultua reenattuakaan... Otin paikan ihan vasemmasta reunasta kun tuumasin ettei kukaan ui minua hitaammin. Aallot tais olla puolen metrin korkuisia ja vastatuuleen ei tainnut matkavauhtia juurikaan etanaa enempää tulla. Yhden aallon söinkin ku suu auki se tuli naamalle ja keuhkoihin asti... Vähän aikaa syleskellessä olo sentäs helpotti. Edessä vene poimi ainakin yhden kanssakilpailijan kyytiin lähtösuoralta.
Eka poijun jälkeen olikin ohjelmassa sivutuuleen luovimista. Tämä sentäs meni paljon paremmin mutta vapaata en kokeillut vieläkään. Toisella poijulla kääntyikin matka myötätuuliosuudelle. Tässä tapahtui ainut törmääminenkin kanssakilpailittaren kanssa. Tosin molemmat uitiin siinä rintaa ja juteltiin kelistä, ehkä tähän keliin oli väärä lajivalinta kun mietin että surffaaminen onnistus paremmin.
Myötätuuleen vetelin 10-20 vetoa vapaatakin ja parikyt rintaa päälle. Yllätys oli suuri rantaan tullessa kun en ollutkaan viimeinen, Uintiin meni 34 minuuttia Järjestäjän mittaamat ajat ja T1 vaihtoon 7:44. Vaihdosta vois varmaan pari minuuttia tikistää pois mutta tein kaiken tosi rauhallisesti mutta silti olin aikataulussa eli yksikään pyöräilijä ei ollut vielä palannut reitiltä. Vaihtokassissa oli kännykkä mukana ja siinä sitten sport tracker käyntiin myös.
Pyöräily
Onneksi eilen Tahkolle tullessa kävin autoilemassa pyöräilylenkin läpi ja tiesin miten reippaasti nousua oli alussa tarjolla ensimmäiseen 7 kilsaan. Loppunousussa ohitin kilpailijattaren numerolla 931 ja hittolainen miten se piristikin päivää. Vaikka oli ylämäkeä ja vastatuulta tarjolla oli reitillä silti todellisia katuhaukkoja jotka menivät ohi niin ylä kuin alamäissäkin sekä tasaisella. Tässäpä itsellekin tulevaisuuden tavoitteita, nopeuden nostaminen pikku hiljaa korkeemmalle treeni treeniltä :)
Kiva reitti oli polkea ja kun vielä muultakin liikenteeltä suljettu oli olosuhteet mitä mahtavimmat. Ainoana miinuspuolena tyhjät geelikuoret pitkin matkaa.. Menomatkan juottoasemalla otin pullon sporttijuomaa mukaan ja silloin myös lady numero 931 ohitti minut, vuoroin vieraissa :) Sitten menikin parikyt kilsaa hänen perässään ajellen. Paluumatkalla kuittain jälleen ohi ja jopa parista muustakin kilpailijattaresta. Eräällä oli tosi hienot pinkin väriset säärystimet, samanlaiset tahdon itellenikin ja toki ostinkin illalla :) Korkeuseroa kertyi 500 metriä suuntaansa pöyrälenkillä.
T2 vaihdossakaan ei liiemmin kiirettä tullut pidettyä, 4:57 siinä aikaa kului ja eikun loppukiriä
"juoksu..."
nopeus ei päätä huimannut ja mahaa pikkuisen koski mutta pikkusen hölkäten kävelyn lomassa matka taittui. Muistutin itselleni että parikyt kiloo kevyempänä vois matka taittua paljon helpomminkin... Hölkkäpätkillä huomasin ettei kovin moni kovempaa mennyt. Radalla oli tosin niin puoli kun täysmatkalaisiakin menossa, minulle riitti sentäs kun kerran kiersin lenkin, en kahta saati neljääkään.
Vatsakipukin hellitti kun rupesin juomaan pelkkää vettä, otin pikkusen suolaakin ja yhden banaanin. 7-9 kilsan kohdalla reitti kulki tien reunaa jossa pyöräilyssä ajettiin mennen tullen. Kummasti piristi ajatus kun katsoin täysmatkalaisia ketkä saapuivat vaihtoon, heilläkun oli vielä maratooni edessä. Siinä askel keveni ja jaksoin vetästä loppukiriä pikkusen maalia kohti. Alle neljän tunnin ehdin maaliin ja ihan aikatavoitteen mukaan yksikään täysmatkalainen ei ehtinyt ennen minua! Nyt meni sitten poikuus tässä lajissa :)
Sitten olikin aika ottaa palautusjuomaa ja kannustaa vielä muita kisaa taittavia
Illalla oli ohjelmassa vielä ilotulitus jota järjestäjät hienosti pikkusen siirsivät että maaliin saatiin viimeinen täysmatkalainen. Seppo Männikkö kisojen nestori (64v) nautti koko rahan edestä 16 tunnin suorituksella josta kertomansa mukaan meni pyöräilyosuudella pari tuntia välinerikon takia.
Järjestelyt pelasi hienosti, itse ei tarvinnut huolehtia eväistä eikä ajanotostakaan. Eka kerta tällä vuostuhannella kun oli numerolappu rinnassa. Tän kauden päätähtäin on saavutettu ja aika suunnitella mitäs sitten tekisi. Uimakouluun on ilmoitus jätetty, toivottavasti aikuisten tekniikkaryhmään pääsee. Juoksuun pitää myös panostaa että jaksas koko matkan taivaltaa ku nyt ei vielä mee kymppiäkään paljaaltaan, samalla jos parikyt kiloo puottas painookin vois tuo juokseminenkin piristyä kummasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti